En ole koskaan käynyt Tuusulanjärvellä, mutta seudulta kotoisin olevan ystäväni mukaan sen vesi haisee p*skalle, eikä houkuttele pulahtamaan itseensä edes kesän kuumimpana hellepäivänä. Ilmankos kyseinen toverini ei omien puheidensa mukaan ole kovin häävi uimari. Voitaneen siis todeta, lähtömme jo toistamiseen porukalla sukellusmatkalle olleen kaikkia todennäköisyyksiä vastaan.
Kaikenlaisiin hullutuksiin sitä on tullut vuosien varrella lähdettyä, mutta 58km polkujuoksu Enontekiön Hetasta Pallakselle Lapin yöttömässä yössä meni kyllä ihan omaan luokkaansa. Vaikka aika on ehtinyt jo melkein kahdessa päivässä hieman pinnoittamaan muistoa kultapeitteellään, valehtelisin jos väittäisin kokemuksen olleen yhtä nousuhumalaa ja siemensyöksyä. Suorituksen ollessa hieman keskivartalosta pyöristyneelle kuntourheilijalle erittäin rankka sekä fyysisesti, että henkisesti, …
Syyskuun alussa tieteellisen läpimurron myötä selvisi suomen kansaa kautta aikojen arveluttanut kysymys siitä, kuinka pitkälle penni venyy. Viralliseksi tulokseksi mitattiin 87 kilometriä. Samalla myös opittiin, että sadan kilometrin mittaiselle erämaavaellukselle ei välttämättä kannata ostaa vaelluskenkiä huuto.netistä.
Olen aina pitänyt ravintolavaunuista. Perjantai on ollut puuduttavan pitkä ja hektinen. Olen kuitenkin onnistunut sovittamaan heräämisen ja asemapäällikön pillinvihellyksen välille kahdeksan tuntia oravanpyörän pyörittämistä, kuntosaliharjoituksen sekä ystävieni pilkkaaman hiusrajani maisemoinnin turkkilaisessa parturissa. Olen mielestäni olueni ansainnut.
Ajauduin pari viikonloppua takaperin jälleen kriisiin. Kävellessäni petollisesti kesää lupailevana keväisenä lauantai-iltapäivänä kohti Jyväskyläläisille opiskelijoille ruokaa tarjoavan Sonaatti Oy:n ravitsemusliike Lozzia, esitti aiemmin Seremoniamestarinakin tunnettu urbaania puhemusiikkia tekevä Sere minulle tiukan kysymyspatterin nappikuulokkeitteni läpi: