Peter Panin bussimatka

Tämänpäiväisen ultranostalgisen takaisinheittomatkan tarjoaa Lahenseudun Liikenne. Yksi töissä ja painisalissa kulunut kierros oravanpyörässä oli juuri saapumassa viimeiselle neljännekselle aurinkoisena torstai-iltana, kun tämä aikamatka sai alkukipinänsä.

Kieltämättä töiden ja reenien (tai ainakin reenien) jäljiltä kaikkeni antaneena, raahustin kauppatorin halki bussiin. Yli vuosikymmenen kokemus on hionut bussiprotokollan tuntemukseni tasolle josta moni amatööri voi vain haaveilla: pystyn pysäyttämään bussin, maksamaan matkan, ottamaan kaksi paikkaa itselleni ja (joskus kuvitteellisille) matkatavaroilleni sekä jäämään bussista puhumatta sanaakaan – saati sitten katsomatta ketään silmiin. Voidaan siis hyvin puhua Pelle Miljoona-luokan bussikonkarista.

Valmistauduin jälleen kerran täydelliseen suoritukseen ottamalla sitruunaisimman hapannaamani esiin ja suuntaamalla katseeni kenkiini, samalla ojentaen nyrkissä rullalle puristetun viiden euron setelin bussikuskin rahatasolle. Hetken seteliäni toljotettuani, kauhukseni huomasin ettei setelilleni tapahdu mitään. Närkästyneenä kaavan rikkoutumisesta kohotin katseeni kohti bussikuskia ja otin toisen kuulokkeen korvaltani hieman loukkaantunutta ilmettä hakien.

En tiedä oliko bussia kuljettanut orava myös kierroksensa loppupäässä, onko kesän jatkunut laihtarini tuottanut mitä radikaalimpia tuloksia vai oliko tämä jokin omaperäinen tapa vittuilla, mutta tämä tällä viikolla 24 vuotta täyttävä miehenalku meni täydelliseen lukkoon kun kuski lausui täysin totinen ilme kasvoillaan kysymyksen: ”Aikuinen vai lapsi?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *