Vaihtoblogi: Käyntini kotona

Huomaan jälleen edellisestä kirjoituksestani kuluneen jo kuukauden ja trippimittariini kertyneen pitkälle toistakymmentätuhatta kilometriä. Viimeisen postauksen jälkeen vietin pari viikkoa hiljaiseloa koulua käyden sekä pyrkien maksimoimaan rinteessä vietetyn aikani. Kohtuullisen kevyeksi rakentamani opiskelukuormitus on mahdollistanut laskettelemisen vähintään kerran viikossa. Laskettelemisen lisäksi yksi viimeisen kuukauden kohokohdista oli jalkapallomatka Münchenin suuren rakkauden, 1860 Münchenin, viimeiseen kotiotteluun. Mahdollisesti jopa vuoden kohokohdaksi ylsi kuitenkin viime viikon reissu. Matkustin nimittäin lähes vuosikymmenen jälkeen ensimmäistä kertaa Manner-Kiinaan.

Kuten moni tietää, asuin kaksi vuotta Kiinassa Suzhoun kaupungissa perheeni kanssa noin vuosikymmen sitten. Vaikka kahdessa vuodessa Suzhousta tuli minulle koti, tuntui viime viikko siltä kuin olisin matkustanut sinne ensimmäistä kertaa. Kun mietin, mitä Lahden kaupungissa on tapahtunut tuon vuosikymmenen aikana ja vertaan sitä Suzhouhun, tulee ilmi tahti, jolla tämä idän jätti kasvaa. Kymmenen viime vuoden aikana merkittävimmät muutokset, jotka Päijät-Hämeen metropolissa Lahdessa on tapahtunut ovat luokkaa kauppakeskus Trion sisäänkäynnin korkeaäänisen teinikarkottimen asennus, sen poistaminen sekä parin homekoulun sulkeminen. Suzhoussa siellä missä oli vuosikymmen sitten lähinnä tyhjiä nurmikkoalueita ja niitä halkovia kanaaleja, kohosi nyt pilvenpiirtäjiä. Viiden miljoonan asukkaan pikkukaupungista on kasvanut kymmenen miljoonan asukkaan merkittävä keskus Shanghain viereen. Onkin hurja ajatella minkälaisen muutoksen isäni, joka on matkustanut Kiinassa jo yli kaksikymmentä vuotta, on todistanut. Myös Shanghai oli vuosien myötä muuttunut melkolailla. Huangpu-joen varrelta avautuva skyline oli saanut uuden kuninkaan lähtöni jälkeen. Kiinassa asuessani korkein rakennus oli TV-torni ja korkein pilvenpiirtäjä oli Jinmao Tower. Nyt maisemaa hallitsivat 492 metriä korkea Shanghai World Financial Center sekä maailman toiseksi korkein rakennus, 632-metrinen Shanghai Tower.

Syy kiinaan matkustamiselle kesken vaihto-opiskeluni oli myös mitä mahtavin. Isäni on tullut miehen ikään ja tallannut Telluksen pintaa puolen vuosisadan verran. Matka koki ensimmäiset vastoinkäymisensä jo ensimmäisenä yönä, kun pikkuveljeni alkoi oksentamaan ja jatkoi tätä seuraavana päivänä siihen pisteeseen asti, että hänet piti käyttää lääkärillä. Tämän jälkeen sekä äitini että isäni kärsivät saman rumban vuorotellen, hieman miedompana tosin. Itse säästyin tältä showlta oman erillisen huoneeni ansiosta. Tästä pienepidemiasta selvittyämme matkan ehdoton kohokohta oli isäni kollegoiden järjestämät kiinalaiset syntymäpäiväjuhlat paikallisessa ravintolassa. Meille varattuun kabinettiin saapui isäni kanssa vuosikymmenten varrella työskennelleitä mestareita, ja oli mahtava kuulla heiltä tarinoita vuosien takaa. Jouduinpa(/pääsinpä) myös valuutaksi naimakauppaan, kun eräs kiinalainen tehtaanjohtaja ilmoitti, että minun on saavuttava hänen kotikonnuilleen hänen tyttärensä kanssa treffeille. Kiinalaiseen tapaan pöytä oli myös laitettu Koreaksi, ja pöytään saapuikin seminirson suomalaismiehen silmään toinen toistaan arveluttavamman näköisiä herkkuja. Tein kuitenkin parhaani ruokien sekä ainakin paikallisen Baijiu ”snapsin” kanssa. Mielenkiintoinen huomio oli myös se, että aina kun nostettiin malja, joivat kiinalaiset ns. pohjanmaan kautta tyhjentäen lasinsa, oli sielä sitten punaviiniä tai Baijiu-viinaa – jota he muuten joivat miehekkään kokoisista viinilaseista.

Vanhojen kotikulmien näkeminen palautti pienen tulvan verran vanhoja muistoja mieleeni ja toivonkin, ettei seuraavaan kertaan kulu kymmentä vuotta. Seuraavaa kertaa ennen minulla on kuitenkin ainakin yksi opiskelijavaihto hoidettavana loppuun. Aika on kulunut hävyttömän nopeasti, ja pelottaakiin, että aika valuu hiekanlailla sormien välistä. Seuraavat pari päivää kuluvat Budapestissa, jonka jälkeen kesäkuussa joudun ihan oikeasti käymään koulua. Kelit muuttuvat myös kovaa vauhtia erittäin kesäisiksi ja sitä myötä hiihtokauden päätös viimein häämöttää. Tämä tuskin tulee kuitenkaan pitämään minua poissa vuorilta, vaan suunnitelmissa on valloittaa vuoret seuraavaksi ilman suksia.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *